Bolshevik Zapoljaraja perustettiin 18.7.1942. Sen komentajana toimi koko ajan Aleksander Smirnov (Toisen lähteen mukaan osasto perustettiin 13.8.1942). Partisaanit viettivät vuosipäiväänsä elokuussa aina viime vuosiin asti kokoontumalla entiseen tukikohtaansa muistelemaan.

Bolshevik Zapoljarja teki koko sodan aikana 13 partiomatkaa. Laanilan isku oli kuudes matka.

Ensimmäinen matka, joka alkoi 22.8.1942, epäonnistui totaalisesti: tehtävät jäivät suorittamatta, ruoka loppui ja partio eksyi. Lisäksi partisaanit kärsivät suuret tappiot. Tämän johdosta Sorokan johtoporras antoi Smirnoville vakavan varoituksen. 

Toinen matka tehtiin yhdessä Sovetskij Murmannin kanssa syyskuussa.  Siinä ei saavutettu tuloksia. Kelirikko tuli aikaisin lokakuussa 1942, minkä takia partiotoiminta keskeytyi.  Kelirikkoaika käytettiin koulutukseen, mutta joukkojen terveydentila oli heikko, mikä häiritsi koulutuksen toteuttamista.

Ensimmäinen talvikauden matka tehtiin Petsamoon. Se alkoi joulukuun puolivälissä 1942 ja kesti tammikuun alkupuolelle 1943. Retki tehtiin yhdessä Sovjetski Murmannin kanssa.  Osaston koko oli yhteensä 119 henkeä. Smirnovin kertoman mukaan hän johti koko osastoa, mutta virallisissa raporteissa johtajaksi on mainittu Sovjetskij Murmannin johtaja, yliluutnantti Kurojedov. Matka kesti yhteensä 19 vrk tunturikoivikon peittämällä tunturialueella. Paluumatka tehtiin takaa-ajettuna. Osasto kärsi isot tappiot kuoliaaksi paleltuneina ja amputoituneina, iso osa partisaaneista pelkästään sekosi Smirnovin kertoman mukaan. Pääsyy tappioihin oli osaston kokemattomuus arktisiin oloihin, kelvoton vaatetus ja muu varustus, ei niinkään saksalaisten toiminta. Vain kahdeksan partisaania selvisi vammoitta, Smirnov heidän joukossaan.

Maaliskuun lopussa tehtiin 10 vrk kestänyt vanginsieppauspartio (Er Os.P:n valvontapartiosta piti ottaa vanki). Se epäonnistui ja osasto palasi takaisin tukikohtaan. Vaikuttaa siltä, ettei partisaaneilla ollut aikomustakaan suorittaa tehtävää, vaan leireilivät suomalaisten varmistusladun lähellä ja lähtivät takaisin, kun muona loppui.

Huhtikuun alussa oli vastaava tehtävä. Se kesti 12 vrk ja epäonnistui taas. Oman kertomansa mukaan partisaanit havaitsivat 80 hengen suomalaispartion hiihtävän Vunjärvellä länteen ja päättelivät joutuneensa takaa-ajetuksi. Todellisuudessa kyseessä oli  10 hengen vahvuinen Er.Os.P:n partio, joka havaitsi partisaanien ladun ja seurasi sitä, kunnes totesi ladun kääntyneen itään.

Tämä olikin Bolshevik Zapoljarjan viimeinen matka ennen Laanilaan suuntaunutta matkaa. Alkoi kelirikko ja sen myötä koulutusjakso.

Tammikuinen Petsamon katastrofi aiheutti sen, että Bolševik Zapoljarja piti käytännössä perustaa uudestaan keväällä 1943 ja Laanilan isku oli pääosalle partisaaneja ensimmäinen todellinen tehtävä, jossa oli ”taistelukosketus” (jos siviilien murhaamista voidaan sellaiseksi nimittää).

Kokemattomuus puolestaan näkyi yksittäisten taistelijoiden osaamisen puutteena, hätäilynä ja jopa suorananaisena panikoimisena tuliylläkön suorittamisen aikana.